Joskus vaan tulee semmonen olo että kuinka paljon helpompaa olis kun asuis viellä isin ja äitin luona.
Kotona ollessaan ei tarvinnu koskaan kantaa huolta että, mitä syön tänään, riittääkö rahat, onko jääkaapissa ruokaa, sekä muista lukuisista arkielämän asioista. Siellä oli aina äiti ja isi jotka katto että lapset saa kaiken mitä tarvitsee, tottakai porukat edelleenkin huolehtii musta, mutta nykyään se oon vaan minä ihan itse, joka joutuu käymään kaupassa ja kokkaamaan päivittäin. Kaupassa käydessä joutuu aina katsoon tarkkaan hintoja, ja valitseen aina ne halvemmat tuotteet. Rainbow, Euroshopper ja Pirkka on aika kovasana!
Nuudelit ja makaroonit kyllä tulee jo niin pahasti korvista.. Niitäkin on tullut syötyä aika paljon.
Vaikka joo, paljon paremmin mulla täällä menee kun Orivedellä, en mä takasin sinne halua. Mutta joskus vaan miettii kuinka paljon helpompaa siellä porukoiden luona on. Aina kun tuli koulusta kotiin, jääkaapista löyty varmasti jotakin mitä voi vaan heittää mikroon ja syödä. Eikä ollu kovin suurta huolta rahasta koskaan, kun ei itellä ollut mitään pakollisia menoja. Mutta nyt tulee joka kuukausi se tietty summa rahaa, ja sillä on pärjättävä, ihan hyvin oon kyllä pärjännytkin. Joskus jopa on vähän rahaa ylimääräsiinkin juttuihin, esim vaatteisiin ja meikkeihin.
Tämmönen mietintä postaus tälläkertaa koti-ikävästä.
Seuraavaksi ajattelin tehdä toivepostauksen, Asuntola-elämästä, ystävistäni ja ratsastus harratsuksestani!
Otin mun silmistä kuvan ku ripset näytti jotenki hassuilt, ja tuli tämmöne :)
